Jäi tuo loppuvuosi nyt vähän päivittelemättä, ei jotenkaan löytynyt inspistä vaikka olisi ehkä ollutkin asioita joita teidän kanssa jakaa mut eipä ole kukaan perään huudellut ;)

Olen siis ollut täysin jumissa Facebookin kanssa, tuli liityttyä erääseen "ryhmään" joka koukutti samantien, en kerro enempää koska sinne ei niin vain pääse, et löydä sitä edes haulla...on se niin salainen...enkös olekkin ihana kun annan ymmärtää mutta en ymmärrä antaa <---- toi pätee vähän kaikkeen mun elämässä!

Olkaleikkauskin ois ollu marraskuussa mut tietty mulle tuli sylkirauhastulehdus niin se piti perua ja nyt odottelen sit uutta aikaa, kaikkeen tottuu jopa siihen että on kipee mut ei jaksa enää kipulääkkeitäkään syödä.

Toisella koirallanikin oli korvatulehdus ja voin sanoo et yhtä helvettiä syöttää vastenhankaiselle koiralle kolme kertaa päivässä antibiootti kahden viikon ajan...sekä kolme viikkoa korvatippoja 2 kertaa päivässä (vai oliko se kerran, en muista enää).

Rakas lapsukaiseni myös palasi takaisin kotiin, viiden vuoden muualla asumisen jälkeen. Mulla on ihan kauheita ongelmia vaan sopeutua tiettyyn päivärytmiin joka taas aiheuttaa sen että öisin ei oikeen saa nukuttua kun muutaman tunnin ja nukun sitten päivät ku poika on koulussa. Unilääkkeisiinkin tehtiin muutoksia mut ne ei auttanu ja sit tein niihin omat muutokset jotka ei tunnu nekään auttavan...pää on taas kohta hajoamispisteessä mut sairaalaan en enää lähde.

Raha on kans taas yks saatanan ongelma koska en oo saanu vielä mitään päätöksiä asumistuen korotuksesta (n. 100 euroa), elatusmaksusta (n. 150 e), eläkkeen lapsikorotuksesta joka ei ny oo kun muutaman kympin mut silti. Lapsilisästä päätöksen sain mutta ei paljon lämmitä kun tulee vast loppukuusta ja nyt pitäs pojalle luistimet hankkia!

Tuli muuten huomattua tossa loppuvuodesta sellanen et miten lapsellinen voi melkein 3-kymppinen mieskin olla "mä en oo sun kaveri jos sä oot ton kaveri"....ja poisti mut fb-listaltaan...NO DAA, en muuten huutele perään ja elämä on ollut ihan hyvin ilman sitäkin mut en oikeesti ymmärrä tälläsiä älykääpiöitä, ehkä mun ei tarvikkaan joten se siitä=)

Sori hei, mulla ei nyt oikeen huumori kukikkaan tänää ku nokkakin aivan tukossa mut tulin nyt vaan kertoo että hengissä olen ja meinaan pysyäkkin ;)

Ihanaa lumituiskuista lauantaita kaikille

Broken Moon

<3

Ensin kerronpa teille ihmisestä nimeltä ystävä...mulla alkaa kyl samantien nousee jo savu korvista kun ajattelenkin häntä. Meidän ystävyys perustuu sille että hän käyttää törkeesti hyväkseen mun ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta. Aina pyytämässä ja tarvitsemassa jotain. Ollaan tunnettu melkein 5 vuotta ja olis todellakin kannattanut jättää tutustumatta mut kai sekin kertoo jo jotain että tavattiin psykiatrisella osastolla...ensimmäiset vuodet meni ihan hyvin kunnes päätin muuttaa sinne landelle missä sekin asui ja tietenkin samaan taloon hänen kanssaan. Mulla ei ole mitään sitä vastaan että frendi jää yöks mutta kun yökyläilyt saattoi venyä viikonkin mittaiseksi, vaikka asui siis samassa talossa. Persekkään ei noussut sohvalta vaan minä kävin kaupassa, tein ruuat, ruokin koirat ja maksoiko ruuasta mitään?? no vittu ei!!

Sitten tuli mukaan lääkkeet...se oli jatkuvasti käsi ojossa pyytämässä multa rauhottavia ja unilääkkeitä kun ei kuulemma omat toiminu...no ei kai saatana ne toimi kun homeperse kuorsaa koko päivän ni miten riittää uni yöks...joten öisin se sitten oli tyhjentämässä mun jääkaappia. Silloin vielä mulle bisse maistu ja siitä se jakso sitten rutkuttaa aina josta tulikin ensin parin kuukauden välisikko mut olihan sen pakko sit taas nöyrtyä kun tarvi mun kipulääkkeitä...pian oli taas välirikko eessä ja olikin jo 9 kk:den mittainen...Mä oikeesti pystyin hengittää kun se ei ollu hönkimässä mun niskaan, en kaivannu sitä pätkääkään. Kuinka ollakkaan se menneenä kesänä sitten taas otti yhteyttä et oltais taas väleissä ja tuli sitten KÄYMÄÄN...viikoksi...parempiin suihin meni mun kipulääkkeet, rauhottavia ja unilääkkeitä. Tämän meidän välirikon aikana hän oli muuttanut jo pois landelta, viereiseen kaupunkiin.

Mä aloin sitten tekemään muuttoa myös takaisin kaupunkiin mistä olin landelle muuttanut ihan poitsun koulun takia ja yllättäen oltiin sitten tämän Ystävä nimisen henkilön kanssa taas samassa kaupungissa. Ennen muuttoa hän lupautui tulla avuksi pakkaamisessa ja muutossa...VOI VITTU mä olen tyhmä kun ees suostuin moiseen. Muutto oli torstaina ja hän tuli jo edellisenä maanantaina. Hyvin nopeesti mun vitutuskäyrä alko nousee koska hänen mielestään apu on sitä että makaa ja kuorsaa sohvalla perse homeessa tai sitten istuu tietokoneella kattomassa kodittomien koirien sivuja. Ainoo apu oli et pakkas ehkä kaks laatikollista astioita ja kämpän ollessa jo tyhjä, imuroi 2 huonetta. Näin paljon hän uhrautui tekemään 4:n päivän sisään...olin jo aivan raivona...eikä nyt kuitenkaan sit unohdeta sitä että mä ostin taas vaihteeks kaikki ruuat ja sille tupakkaa kun rahaa ei tietenkään ollut. Sanoin kyllä kun perjantaina saa rahaa niin käydään sitten kaupassa (joo arvaatte varmaan että nyt tässä kohtaa saa nauraa).

Jottei menis liian helpoks niin tottakai hän kävi muuton jälkeen hakemassa kotoaan vielä 3 kissaansa...MUUTTOKUORMAN SEKAAN!!! eli täällä oli kaks mun koiraa...sen koira ja 3 kissaa..yeah, great.

Täällä päässä sitten kun piti alkaa purkaa tavaroita niin ensin kävi näin, hän otti jätesäkistä tyynyn ja peiton...siitä olikin sitten hyvä köllähtää sohvalle kuorsaamaan "vähän mulla on selkä paskana" tuli kommenttina. Sama tahti jatkui...mä yritin jotain tehdä täs kämpässä mut se joko kuorsas tai istui koneella...sen verran auttoi parissa jätesäkissä ja astia laatikossa mistä odotti itselleen jotain. Sit oli taas hyvä köllähtää lepoasentoon...ja mun oli hyvin vaikee tehdä omassa kotonani mitään kun joku on nukkumassa...mut sehän ei välittäny jos mä en ollu kunnolla nukkunu edellisenä yönä kun räväyttti telkan päälle, katsoi hetken lastenohjelmia (HALOOOOOOOO 35 vee), meni tietokoneelle toiseen huoneeseen, jätti telkkarin huutaa ja häiritsee mun unta. 

Seuraavalla viikolla kun oli jo aiheellista häipyä mun nurkista niin eipä hän halunnutkaan lähtee..."täällä on niin hyvä olla ja mä nukun tosi hyvin"...no DAA, enpäs ollut huomannutkaan...grrrr...jopa sitten kun en pyydellyt jäämään niin kehtas vielä yrittää saada mulle miettimisen aihetta sanomalla "vituttaa niin paljon et vois vetää ranteet auki"...arvaatkaa vaan kerta tekikö mieli sanoo jotta anna tyttö mennä vaan mut et mun kotona!  Eli oli sit perjantai, melkein 2:n viikon jälkeen, sain sen pihalle täältä...sitä ennen kyllä hiukan olohuoneessa järjesti tavaroita silleen että hänelle on oma nurkkaus...tsiisus soikoon!!!  Tässä loppuvaiheessa lopetin kyl jo lääkkeiden antamisen ja sanoin et hankkii omat ku mäkin niitä tarvin ja ennenkaikkea maksan ne.

Tästä muuttosydeemistä on nyt melki 2 kuukautta mut mä olen vieläkin aivan taju kankaalla kun ajattelenkii...en viitti vastata sille enää joka kerta puhelimeenkaan...saatikka et oisin pyytänyt KÄYMÄÄN.

Parastahan tässä on nyt se että se on muuttamassa tuohon parin kilsan päähän...I'm so so happy 

Eilen se soitti mulle et tulisinko mä auttaa sitä pakkaamisessa...no mullahan on ihan helvetinmoiset intressit lähtee sitä auttelee ja sanoinkin et mulla on kädet kipeet ni mä mitään pakkaile...enkä kyl valehdellu sillä kädet on kipeet ja vastaus kuului "no etkö sä voi ees noita TYHJIÄ" laatikoita tulla kantaa tuolta varastosta tänne sisään"....ööööh...DAA? Mä todellakin joo lähden kantelee tyhjii laatikoita...jos ei ite saa ni ei oo mun ongelma. Kipulääkkeitäkin olis tarvinnu mut ei mulla nyt ollu (vaan 80 kpl) mut tää ilmaisjakelu-apteekki on suljettu samoin ku ilmaismajoitus on lopetettu.

Ymmärrätte varmaan että tämä ihminen saa mut ahdistumaan todella paljon ja olenkin päättänyt lopettaa ystävyyssuhteeni häneen...meillä ei tunneta välimuotoja. Ja mietitte varmaan et miks mä en oo jo ajoissa sanonu ei...mut mä jopa olen niin kiltti ja hyväsydämminen et en osaa ja varsinkaan jos en jaksa alkaa riitelee niin mä vaan nielen kiukkuni mut en enää nyt on raja ylitetty.

Eipä tässä sit tän kummempia...piti kyllä kertoa eräs viime viikolla sattunut yhteenotto pojan isän kanssa mut ehkä tänään myöhemmin tai huomenna.

Yours Broken Moon 

ps. Onks tää nyt sit sitä ystävyyttä yli rajojen??

Mulla kävi tos aiemmin tänää iskä koiransa kanssa kylässä ja jompikumpi mun neideistä sit päästi innostuspisun matolle...aatelkaa jos ihmisilläkin kävis niin...aina ois housut märkänä, ei ois kivaa yhtää. Tai ihmiset niinku koiratkin tutustuis toisiinsa haistamalla takapuolta...olis se näky tuol kaduilla ja kaikki baaritkin alkais olee seksiravintoloita koska jokainen ois toisensa perseessä nenä kiinni...No hyi! Mutta toisaalta tätä kun oikeen miettii niin monet on sanonu kun nauraa tai pelästyy et tuli kuset housuun...tunnen siis monta kusihousua, itseni mukaan luettuna, tosin mä kun dokasin liikaa niin se tapahtu ihan vahingossa nukkuessa...siis joskus...shit...en sanonu kyl tätä nyt ääneen ollenkaan ja niinku tuomari sanoo valamiehille että lausunto poistetaan pöytäkirjasta sekä jätetään huomioimatta niin tehdään me myös nyt niin....alko jo hävettää

Poika kun ei ole kotona niin mun ruuanlaitto on aivan sattuman varaista (ja keittiö kiittää), nyt on spagetti tuol kiehumassa ja kiehuu sen verran hyvin että oikein vesi sihisee levylle roiskuessaan. Mutta hei, se on hyvä merkki koska siitä tietää et siellä on vielä vettä jäljellä. Jos sieltä kuuluisi rätinä (tietää) niin ruoka olisi jo palanut pohjaan. Tässä oikeesti oo joka viikko varaa ostella uusia kattiloita eikä ruuan hintakaan oo kovin pieni et raaskii roskiin heittää. Olen kyllä huomannut et perunat kun polttaa kattilaan niin niitä ei tarvi enää paistaa sen jälkeen toistamiseen vaan yhdellä iskulla saa keitetyt ja paistetut potut....en mä silti suosittele kokeilee, käry ei ole kaikkein paras

Asiasta toiseen tai kolmanteen, miten kukakin haluaa asian laskea. Tuo toosa jonka katselusta pitäis viel maksaa!! enkä tarkoita sillä siis maksullista naista vaan telkkua...taatusti aattelitte kaksmielisesti heti, hyi teitä ;) Mainokset on perseestä, ohjelmat tulee uusintojen uusintoina ja tietty monelta eri kanavalta...ootteko huomanneet et esim. Salkkareiden yksi jakso tulee kolme kertaa viikossa...alkuperäinen ja kaksi uusintaa ja mikä helvetin järki on yhellä kanavalla esittää jotain sarjaa ja toisella tulee mutta eri kaudella ja siitä esimerkkinä L-koodi...viime viikolla loppu maikkarilta mutta subilla se on vielä kesken. Onneks Melrose Place ja 90210 (or whatever) ovat loppu...TOIVOTTAVASTI!!

Mainokset saa mun niskakarvat pystyyn ja yleensä vaihdankin kanavaa tai pistän silmät off-asentoon. Saunalahti pitäis viedä saunan taa ja lopettaa ennen ku se vitun laama potkasee niitä päähän!! Mä vihaan sitä mainosta niin paljon että oksu tulee justiinsa.!!! Ja yks...siis mikäli mä olisin pankissa duunissa ja joku fucking bodari tulis pelkät pikkustringit jalassa kysyy jotain lainaa ni ei olis ihan päällimmäisenä ajatuksena se laina vaan ottaisin kyllä puhelimen käteen ja soittaisin poliisit, palokunnan, valkotakkiset ehkä vielä FBI:nkin paikalle...oikeesti hei HALOO...

Eiköhän tää vuodatus ollu nyt tässä, mä meen edelleenkin ehjään keittiöön miettii mitä mä syön sen spagetin kanssa jota en tällä kertaa edes onnistunut polttamaan.

Love ya  

Pidän itseäni yksinhuoltajana vaikka poikani on huostaanotettuna lastenkotiin. MUTTA kyse piti olla ensin vapaaehtoisesta sijoituksesta, koska vein sen sinne itse silloisen osastohoidon alkaessa. Kyseessä piti olla ensin pari viikkoa mutta se venyi 2 kuukauteen ja vielä puolitoista kuukautta niin et aamulla menin osastollé ja iltapäivällä takaisin kotiin. Oikeaa lääkitystä jouduttiin kuitenkin etsimään edelleen ja siitä alkoi myös kuningas alkoholin käyttö aika rankemmin ja kesällä -07 olinkin 1,5 kuukautta katkolla/kuntoutuksessa. Ei se mitää mulla auttanu vaan jatkoin juomista.

Lääkityksen hakeminen jatkui...suurimmasta osasta lääkkeistä tuli sivuoireita joten taas uusi lääke kehiin. Opin myös sen että en ikinä lue lääkkeen tuoteselostetta koska erään lääkkeen osalta sain haittavaikutuksia jo kaksi päivää ennen lääkkeen aloittamista,  joten....vähän sama juttu jos tutkii netistä jotain sairautta niin taatusti löytää itsestään kaikki mahdolliset oireet

Vaihdoin jopa paikkakuntaa, että saisin elämäni raiteilleen mut sekään mitään auttanut. Pojan oltua 8 kuukautta sijoituksessa lain mukaan täytyi tehdä huostaanotto ja KOROSTAN sitä että meillä ei ole pojan kanssa välit eikä yhteydenpito katkennut missään vaiheessa vaan säännöllisesti oli kotona joka toinen viikonloppu, kävin lastiksessa kerran viikossa katsomassa häntä ja lomalla oli pidempiä aikoja. En juonut hänen läsnä ollessa.

Nyt kuitenkin tilanne on se että kun olen juomisen lopettanut niin yllätys yllätys lääkkeetkin löytyi koska se on taivahan tosi että lääkkeet ei toimi jos niiden kanssa käytetään alkoholia. Nyt tulee kohta 2 vuotta kun olen viimeksi ollut osastolla, reilu vuosi juomatta ja poika on jo pidennettyjä viikonloppuja kotona sekä vuoden vaihteessa sijoitetaan kotiin 24/7 kesäkuun loppuun asti, sitten huostaanotto purkautuu automaattisesti ja meidän perhe on lopullisesti taas koossa!

Haluan myös sanoa sen että kun puhun juomisen lopettamisesta niin en ole täysin absolutisti vaan saatan joskus ottaa yhden tai kaks mutta se jää siihen...ei mene enää 3:a päivää...tai kahdeksaa...

Jos alkaa tekee pakottavasti mieli dokata niin sitten Antabus naamariin ja sillä mennään taas!

Tää oli nyt aika paljastava info mutta mä en häpeä mitään, olen ottanut vastuun ja oppinut asioista kantapään kautta! EHKÄ luvassa tänään vielä toinen päivitys joka ei ole näin tylsä asiapohjainen  

Päivähän alkoi tietenkin hienosti kun poika repi sängystä ylös ja sano et nyt tilataan toppatakki netistä! Siinä sit meni melki 50 euroa jo ennenku sai silmät auki. Tämähän myös tarkoittaa sitä että mulla ei luultavasti ole varaa ostaa itelleni paksumpaa talvikäyttöistä telttaa (takkikoot ei mahdu päälle) mut ei haittaa mitään...ulkoillessahan noi karvaneidit pitää huolen siitä etten pääse palelee...hiki pinnassa jo alaovella ja ulkona mennäänkin sitten sellasta vauhtia et oksat pois...siis kirjaimellisesti kun lähdetään oravien perään. Toinen toiseen puuhun ja toinen toiseen...menettelee vielä nyt kun ei ole liukasta mut oottakaas vaan kun tulee lumi ja jäiset kävelytiet...en maltakkaan ees oottaa. Sais oravatkin käydä talviunille!

Kun laitat leivän paahtimeen niin tarkista että sitä EI ole jo voideltu...huomasin ettei paahdin oikeen tykkää asiasta mut mä olenkin kokeilun haluinen ihminen, aina pitää kokeilla mitä ei pitäis=)

Kahvin keittimestä kannattaa kans poistaa käytetyt kahvinpurut käytön jälkeen eikä jättää niitä puoleksitoista viikoksi sinne...taltta ja vasara melkein tarvittiin jotta sen homekerroksen ja käytetyt purut sai pois suodatinkotelosta...JIPPII, mä nyt vaan oon paras!

Nyt siis myös mun ja kahvin yhteinen taival on päättynyt. Siirryn kokonaan teen juontiin koska ton kahvinpaskan nauttiminen aiheuttaa päänsärkyä ja tällä kertaa myös pahoinvointia...ja joo en taatusti ole raskaana, siitä on lääkäri pitänyt huolen!

Ja nyt kuitenkin rakkaat ystävät jotka tuossa taannoin annoitte mulle keittiön sähkölaitteiden käyttökiellon...uhmaan sitä ja alan laittamaan ruokaa koska en oikeesti jaksa lähtee tohon pihalle väsäämään mitään nuotiota...ei noi naapuritkaan sitä hyvällä katsois koska siinä on parkkipaikka=/

Mä jatkan taas toisen kerran, meen ottamaan selvää saanko keittiön poltettua (onneks on eka kotivakuutusmaksu maksettu)

Teidän Broken Moon <3

ps. Blogini nimi tulee suunnilleen siitä kun Full Moon oli jo käytössä (prkl) enkä suostu olee mikään puolikas kuu, sillä johan mun naama on täyden kuun kokoinen. Olen kuitenkin rikki poikki vähän joka paikasta niin oon sit rikkinäinen kuu=)

(ketä kiinnostaa ni aattelin vaan kertoo) 

Varoitus:

Tämä blogi ei sovellu heikkohermoisille, tosikoille, patterin välissä kasvaneille eikä varsinkaan pilkun viilaajille, koska mulla ei oikeesti ole mitään hajua suomen kielen oikeasta kirjoitusmuodosta...mä kirjoitan puhekieltä ja lyön pilkut sekä pisteet just siihen kohtaa miltä musta tuntuu, on se oikein tai ei.

Sanon asiat niinkuin ne on mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä, kirosanojakin saattaa olla joten olen nyt varoittanut siitäkin.

Kerron oikeasta elämästä, millaista se on kun melkein 24/7 on kotona, koska paniikkihäiriöt hallitsee taas ainakin tällä hetkellä elämääni.

Kuka MINÄ OLEN?

Keski-ikäinen, sairaseläkeläinen, yksinhuoltaja 14-vuotiaalle pojalle ja perheeseen kuuluu myös 2 neiti-koiraa. Asutaan Etelä-Suomessa, eräässä suht' isossa kaupungissa, mutta olen asunut suomea vähän ristiin rastiin ja tää on nyt taas viimeinen paikka siihen asti kunnes tulee The Noutaja.

En harrasta mitään paitsi koirien kanssa ulkoilua ja se onkin ainoa ulkoilu mitä pystyn tekee ilman paniikkeja...luonto rauhottaa eikä tarvi kuitenkaan olla ihmisten ilmoilla.

Sairauksia on monia, päällimmäisenä olkapää vamma, molemmissa käsissä tenniskyynärpää, vaikea uusiutuva masennus...sit kilpirauhasen liikatoiminta, tunne-elämän häiriö,sekamuotoinen persoonallisuus häiriö. Unohtamatta tietenkään alkoholismia, mutta mainittakoon et olen toipuva sellainen eli alkoholi ei kuulu enää mun elämään.

Mulle ei kannata tulla avautuu siitä että kun on rahat loppu tai kynsi katkennu ja ne masentaa...c'mon sitä kutsutaan paskaksi fiilikseksi!

KVG jos et oikeesti tiedä mitä masennus tarkottaa ja tuu sitten vasta tilittää!

Jos sulle tuli jo noista yllä olevista riveistä "ranteet auki"-olo niin jatka surffausta vaikka Ruotsiin...I don't give a shit!

Mikäli sen sijaan jatkat lukemista niin enpäs aiokkaan nyt tällä kertaa kirjoittaa enempää vaan pidän jännitystä yllä seuraavaan päivitykseen asti. Se on luvassa huomenna...ens viikolla tai ens kuussa. En siis aio rekisteröityä parisuhteeseen tän blogin kanssa ja menettää yöuniani päivittäisten päivitysten kanssa...tää on kattokaas täysin fiilispohjainen.

Welcome to my life...like it or not=)

ps. mun piti oikeesti tehdä tästä vähän mielenkiintoisempi mutta kaikki mikä oli ajatuksen voimalla ei siirtynytkään tähän ruudulle joten ehkä seuraavalla kerralla parempi siinä suhteessa...or not=)