Nyt pyörii niin paljon ajatuksia päässä ettei tiedä miten ne tähän asettelis...eli siis antaa mennä vaan, sekametelisoppaa on siis tarjolla!

Ensin kerronpa teille ihmisestä nimeltä ystävä...mulla alkaa kyl samantien nousee jo savu korvista kun ajattelenkin häntä. Meidän ystävyys perustuu sille että hän käyttää törkeesti hyväkseen mun ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta. Aina pyytämässä ja tarvitsemassa jotain. Ollaan tunnettu melkein 5 vuotta ja olis todellakin kannattanut jättää tutustumatta mut kai sekin kertoo jo jotain että tavattiin psykiatrisella osastolla...ensimmäiset vuodet meni ihan hyvin kunnes päätin muuttaa sinne landelle missä sekin asui ja tietenkin samaan taloon hänen kanssaan. Mulla ei ole mitään sitä vastaan että frendi jää yöks mutta kun yökyläilyt saattoi venyä viikonkin mittaiseksi, vaikka asui siis samassa talossa. Persekkään ei noussut sohvalta vaan minä kävin kaupassa, tein ruuat, ruokin koirat ja maksoiko ruuasta mitään?? no vittu ei!!

Sitten tuli mukaan lääkkeet...se oli jatkuvasti käsi ojossa pyytämässä multa rauhottavia ja unilääkkeitä kun ei kuulemma omat toiminu...no ei kai saatana ne toimi kun homeperse kuorsaa koko päivän ni miten riittää uni yöks...joten öisin se sitten oli tyhjentämässä mun jääkaappia. Silloin vielä mulle bisse maistu ja siitä se jakso sitten rutkuttaa aina josta tulikin ensin parin kuukauden välisikko mut olihan sen pakko sit taas nöyrtyä kun tarvi mun kipulääkkeitä...pian oli taas välirikko eessä ja olikin jo 9 kk:den mittainen...Mä oikeesti pystyin hengittää kun se ei ollu hönkimässä mun niskaan, en kaivannu sitä pätkääkään. Kuinka ollakkaan se menneenä kesänä sitten taas otti yhteyttä et oltais taas väleissä ja tuli sitten KÄYMÄÄN...viikoksi...parempiin suihin meni mun kipulääkkeet, rauhottavia ja unilääkkeitä. Tämän meidän välirikon aikana hän oli muuttanut jo pois landelta, viereiseen kaupunkiin.

Mä aloin sitten tekemään muuttoa myös takaisin kaupunkiin mistä olin landelle muuttanut ihan poitsun koulun takia ja yllättäen oltiin sitten tämän Ystävä nimisen henkilön kanssa taas samassa kaupungissa. Ennen muuttoa hän lupautui tulla avuksi pakkaamisessa ja muutossa...VOI VITTU mä olen tyhmä kun ees suostuin moiseen. Muutto oli torstaina ja hän tuli jo edellisenä maanantaina. Hyvin nopeesti mun vitutuskäyrä alko nousee koska hänen mielestään apu on sitä että makaa ja kuorsaa sohvalla perse homeessa tai sitten istuu tietokoneella kattomassa kodittomien koirien sivuja. Ainoo apu oli et pakkas ehkä kaks laatikollista astioita ja kämpän ollessa jo tyhjä, imuroi 2 huonetta. Näin paljon hän uhrautui tekemään 4:n päivän sisään...olin jo aivan raivona...eikä nyt kuitenkaan sit unohdeta sitä että mä ostin taas vaihteeks kaikki ruuat ja sille tupakkaa kun rahaa ei tietenkään ollut. Sanoin kyllä kun perjantaina saa rahaa niin käydään sitten kaupassa (joo arvaatte varmaan että nyt tässä kohtaa saa nauraa).

Jottei menis liian helpoks niin tottakai hän kävi muuton jälkeen hakemassa kotoaan vielä 3 kissaansa...MUUTTOKUORMAN SEKAAN!!! eli täällä oli kaks mun koiraa...sen koira ja 3 kissaa..yeah, great.

Täällä päässä sitten kun piti alkaa purkaa tavaroita niin ensin kävi näin, hän otti jätesäkistä tyynyn ja peiton...siitä olikin sitten hyvä köllähtää sohvalle kuorsaamaan "vähän mulla on selkä paskana" tuli kommenttina. Sama tahti jatkui...mä yritin jotain tehdä täs kämpässä mut se joko kuorsas tai istui koneella...sen verran auttoi parissa jätesäkissä ja astia laatikossa mistä odotti itselleen jotain. Sit oli taas hyvä köllähtää lepoasentoon...ja mun oli hyvin vaikee tehdä omassa kotonani mitään kun joku on nukkumassa...mut sehän ei välittäny jos mä en ollu kunnolla nukkunu edellisenä yönä kun räväyttti telkan päälle, katsoi hetken lastenohjelmia (HALOOOOOOOO 35 vee), meni tietokoneelle toiseen huoneeseen, jätti telkkarin huutaa ja häiritsee mun unta. 

Seuraavalla viikolla kun oli jo aiheellista häipyä mun nurkista niin eipä hän halunnutkaan lähtee..."täällä on niin hyvä olla ja mä nukun tosi hyvin"...no DAA, enpäs ollut huomannutkaan...grrrr...jopa sitten kun en pyydellyt jäämään niin kehtas vielä yrittää saada mulle miettimisen aihetta sanomalla "vituttaa niin paljon et vois vetää ranteet auki"...arvaatkaa vaan kerta tekikö mieli sanoo jotta anna tyttö mennä vaan mut et mun kotona!  Eli oli sit perjantai, melkein 2:n viikon jälkeen, sain sen pihalle täältä...sitä ennen kyllä hiukan olohuoneessa järjesti tavaroita silleen että hänelle on oma nurkkaus...tsiisus soikoon!!!  Tässä loppuvaiheessa lopetin kyl jo lääkkeiden antamisen ja sanoin et hankkii omat ku mäkin niitä tarvin ja ennenkaikkea maksan ne.

Tästä muuttosydeemistä on nyt melki 2 kuukautta mut mä olen vieläkin aivan taju kankaalla kun ajattelenkii...en viitti vastata sille enää joka kerta puhelimeenkaan...saatikka et oisin pyytänyt KÄYMÄÄN.

Parastahan tässä on nyt se että se on muuttamassa tuohon parin kilsan päähän...I'm so so happy 

Eilen se soitti mulle et tulisinko mä auttaa sitä pakkaamisessa...no mullahan on ihan helvetinmoiset intressit lähtee sitä auttelee ja sanoinkin et mulla on kädet kipeet ni mä mitään pakkaile...enkä kyl valehdellu sillä kädet on kipeet ja vastaus kuului "no etkö sä voi ees noita TYHJIÄ" laatikoita tulla kantaa tuolta varastosta tänne sisään"....ööööh...DAA? Mä todellakin joo lähden kantelee tyhjii laatikoita...jos ei ite saa ni ei oo mun ongelma. Kipulääkkeitäkin olis tarvinnu mut ei mulla nyt ollu (vaan 80 kpl) mut tää ilmaisjakelu-apteekki on suljettu samoin ku ilmaismajoitus on lopetettu.

Ymmärrätte varmaan että tämä ihminen saa mut ahdistumaan todella paljon ja olenkin päättänyt lopettaa ystävyyssuhteeni häneen...meillä ei tunneta välimuotoja. Ja mietitte varmaan et miks mä en oo jo ajoissa sanonu ei...mut mä jopa olen niin kiltti ja hyväsydämminen et en osaa ja varsinkaan jos en jaksa alkaa riitelee niin mä vaan nielen kiukkuni mut en enää nyt on raja ylitetty.

Eipä tässä sit tän kummempia...piti kyllä kertoa eräs viime viikolla sattunut yhteenotto pojan isän kanssa mut ehkä tänään myöhemmin tai huomenna.

Yours Broken Moon 

ps. Onks tää nyt sit sitä ystävyyttä yli rajojen??